Synnyin perheeseen, jossa isän ja äidin lisäksi oli 3 vuotta vanhempi isoveljeni. Vanhemmillani oli alusta asti ollut avioliitossaan ongelmia, isäni käytti alkoholia ja äitini oli emotionaalisesti riippuvainen isästäni. Ollessani kouluikäinen isäni viinan juominen lisääntyi ja hän oli usein aggressiivinen ja väkivaltainen äitiäni kohtaan. Äitini ei ollut osannut antaa meille lapsille emotionaalisesti tukea ja kasvoin kotimme ilmapiirissä tukien äitiä ja kontrolloiden, ettei äidille tapahtuisi mitään pahaa.
Koulussa jouduin kiusatuksi ja sitä jatkui keskikoulun loppuun asti. Nämä kaikki laukaisivat minulla jo 12-vuotiaana pahan migreenin. Sain joskus paniikkikohtauksia, enkä osannut selittää mikä minulla oli eikä kukaan tainnut edes sitä kysyä. Olin lapsesta asti kuullut Jeesuksesta ja luin Raamattuakin jo 4 vuotiaana, heti kun opin lukemaan. Rakastin erityisesti kertomusta Joosefista. Isoäitini ystävä tilasi minulle hengellisen lastenlehden ja lähetti lastenkirjoja, jotka olivat minulle tärkeitä. Rukoilin lapsena vaikeissa tilanteissa ja sain myös rukousvastauksia.
Teini-iässä mietin miten voisin oppia tuntemaan Jumalaa. Jumala vastasi lähettämällä ihmisiä, jotka kertoivat Jeesuksesta. En vain ymmärtänyt mitä tarkoittaa ”elämän antaminen Jeesukselle” enkä osannut kysyä. Veljeni tuli uskoon työpaikallaan ja hän toi ystävänsä meille kylään, jotka kertoivat evankeliumin. Sen, että Jumala lähetti Jeesuksen kärsimään meidän sijastamme, että voisimme pelastua ja parantua. Kun ymmärsin tämän halusin heti antaa elämäni Jeesukselle. Myös äitini antoi samaan aikaan elämänsä Jeesukselle. Muistan kuinka ihmeellinen rauha ja rakkaus asettui sydämeeni. Samalla viikkojen kuluessa huomasin, että vaikea käsien allerginen ihottuma oli lähtenyt eikä tullut enää takaisin.
Vaikka tulin uskoon, eivät sisäiset haavani ja turvattomuuteni olleet poistuneet. Opiskelin, menin työelämään ja jossain vaiheessa aloin seurustelemaan ja avioiduin. Oireilin monella tavalla, mutta turvattomuuden tunne oli hallitsevin. Ensimmäisen lapseni syntyi v. -95. Heti hänen syntymänsä jälkeen hormonaalinen epätasapaino sai aikaan sen, että tunnemaailmani heittelehti ja olin hyvin epävarma siitä osaisinko hoitaa lasta. Olin ylihuolehtivainen ja stressaannuin. Lisäksi kun lapseni oli 3 kk ikäinen sairastuin masennukseen. Lapseni täyttäessä vuoden menin lääkäriin ja sain lääkityksen sekä ohjeet hakea psykoterapiaa. Kävin pitkän, intensiivisen terapian ja sain paljon työkaluja oman tunnemaailman läpikäymiseen ja elämänhallintani lisääntyi. Toinen lapseni syntyi v.2000. Kuitenkin masennus pysyi välillä lievänä ja välillä keskivaikeana mukana elämässäni. Jouduin psykiatriselle osastolle, jossa ensimmäisen kerran olin 2 viikkoa ja myöhemmin toisella kerralla olin n. 3 kk.
Vuonna 2009 kesällä rukoilin, että pääsisin lähemmäksi Jumalaa. Jumala vastasi rukouksiini. Menin kokoukseen, jossa julistettiin evankeliumia ja myös uskottiin siihen. Toivoni heräsi ja pyysin esirukousta, että masennus väistyisi. Jumala kosketti minua siten, että minuun alkoi virtaamaan iloa. Olin kahdnen viikon ajan kuin eri ihminen. Nousin ajoissa ylös, lauloin ja ylistin Jumalaa. Siinä vaiheessa en tiennyt, että voin pyytää lisää ja vähitellen olin taas normaali itseni lukuun ottamatta, että en enää ollut masentunut. Myöhemmin näin ilmoituksen Isän sydän –viikonlopusta Keski-Suomessa ja päätin, että sinne menisin vaikka olisi mikä este. Siellä puolestani rukoiltiin ja pitkäaikainen unettomuus ja painajaisunet, sekä unesta pois -hätkähtämiset poistuivat. Nukuin yhtäkkiä paremmin kuin vuosikausiin. Huomasin etten ollut uskonut, että Taivaallinen Isä oikeasti rakastaisi minua ja haluaisi minutkin parantaa. Siksi olin aina hengellisissä tilaisuuksissa ikään kuin tarkkailija tai ulkopuolinen. Päätin, että rupean ottamaan vastaan aina itselleni ja uskomaan sen mitä Raamatussa sanotaan, että se kuuluu myös minulle. Aloin kiittämään, ylistämään ja innokkaasti pyytämään Isältä apua. Vuonna 2005 lääkäri sanoi, että joudun loppuelämäni syömään masennuslääkkeitä ja aina kun yritin vähentää tai lopettaa, rupesin tärisemään ja tulin hermostuneeksi ja lääkettä piti äkkiä alkaa lisäämään ja pitämään yllä tiettyä määrää. Nyt olen voinut jättää pois masennuslääkkeet ilman minkäänlaisia oireita. Unen laatu on hyvää. Tämä muutos tuli siitä kun antauduin sydämestäni Jeesukselle, uskoin itselleni Hänen rakkautensa ja aloin pitämään totena Hänen Sanaansa. Lisäksi Pyhä Henki alkoi täyttämään minua ilolla ja voimalla ja rakkaudella. Nyt on helppo tehdä parannusta ja parantua, kun huomaa keskeneräisen asian. Jeesus poisti syyllisyyden ja olen täynnä iloa, mikä on suoranainen ihme jos minut aikaisemmilta vuosilta tuntee.
Leena