Olin muuttanut asumaan lähelle Temppeliaukion kirkkoa ja alkanut käydä siellä Helsingin Raamattukoulun luennoilla. Elämäni oli alkanut tuntua tyhjältä. Lopulta polvistuin asunnossani vuoteeni viereen ja rukoilin: Isä, ota minut lapseksesi! En vain tiennyt miten se tapahtuisi.
Eräänä syksyisenä iltana päätin lähteä srk:n nuorten iltaan, mutta totesin, etten kuulukaan joukkoon: porukka oli nuorempaa, itse olin jo parikymppinen. Askeleeni johdettiin silloin kirkon pääovelle, mistä loisti valoa ja löysin itseni sisältä nuorten ehtoolliskirkosta sekä ehtoollispöydästä. Kuultuani Raamatun Sanan pelastuksesta ja sanat, että ”syntini ovat annetut anteeksi Jeesuksen nimessä” – sisimmässäni tapahtui jotakin merkillistä, sain pelastusvarmuuden; tietämällä tiesin, että olin Jumalan lapsi! Jeesus sen teki! Siihen ei tarvittukaan omia ponnisteluja vaan avoin sydän, halu tulla Isän lapseksi. Kun myös tunnustin suullani, että Jeesus on Herrani, jotakin murtui ja sain kokea uuden vapauden.
Sain löytää tuona lauantai-iltana ihmeellisen tien, jota olen saanut kulkea jo kohta 40 vuotta. Tänään Jeesus on todellisempi kuin koskaan, Hän on hyvä! Kannattaa pyytää Jumalalta myös Pyhän Hengen täyteyttä, Jumalan voimaa olla Hänen todistajansa. Elämä tulee silloin mielekkääksi. Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää…teidän sielunne saa elää, lupaa Jesajan kirjan luku 55.
Sina olet tärkeä, elämälläsi on tarkoitus!
Antonia