Olin ensimmäisen vuoden opiskelija, kun maailma romahti ympärilläni. Pikkuveljeni, jonka koin läheisimmäksi omaisekseni silloin, kuoli auto-onnettomuudessa 18-vuotiaana. Olin aivan sokissa ja epätoivoinen – kuolema oli täysin käsittämätöntä ymmärtää! Niinpä sitten hetimmiten yliopiston assistentilta sain kuulla meediosta ja olin heti valmis lähtemään istuntoon – halusin epätoivoisesti yhteyden veljeeni – en voinut hyväksyä kuolemaa!
Meedio onnistuikin antamaan minulle tunteen, että veljeni puhui minulle. Tämän jälkeen kiinnostuin kaikesta okkulttisesta ja sain jo kokea niiden voimaakin. Kuitenkaan sisäinen ahdistus ei hellittänyt, olin edelleen pimeässä eikä kokemus meediolla enää auttanut. Koska olin kiinnostunut kaikesta erikoisesta, huomasin myös Lauttasaaren kirkon lehti-ilmoituksen, jossa mainostettiin amerikkalaista saarnaajaa, joka parantaa sairaita rukouksella. En ollut sairas, mutta menin tilaisuuteen uteliaana. Siellä ensimmäistä kertaa tajusin kristinuskon ytimen – olin ollut kyllä rippikoulussa, mutta sieltä jäi vain mieleen käskyt ja se, että pappi mainosti Mauri Sariolan dekkareita. Kun nimittäin tilaisuudessa edellispäivänä olleet kävivät kirkon edessä kertomassa, mistä olivat parantuneet, niin sen jälkeen amerikkalainen saarnaaja sanoi ne ratkaisevat sanat: ”Samalla tavalla kuin Jeesus on kuollut meidän syntiemme tähden, hän on myös haavoitettu meidän sairauksiemme tähden.” Nyt vasta ymmärsin Jeeesuksen ristinkuoleman tarkoituksen – syntien tähden! Nämä sanat jäivät vaivaamaan mieltäni – päätin ostaa Uuden Testamentin. Sieltä nousi silmiini erityisesti kohta: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä on murhaaja eikä yhdelläkään murhaajalla ole iankaikkista elämää.” – Veljeänihän en toki vihannut, vaan ikävöin – samanaikaiseti kuitenkin koin jatkuvasti vihantunteita sisartani kohtaan, joka oli silloin hyvin vaikea ja olin väsynyt hänen elämänsä tukemiseen. Toisaalta myös luin kohdan uudestisyntymisestä, kun Jeesus sanoi: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa”. Sitä en kuitenkaan mitenkään voinut ymmärtää ja yritin vain parhaani mukaan voittaa kaikki negatiiviset tunteeni sisartani kohtaan huonolla menestyksellä. Halusin uskoa tähän Jeesukseen, johon olin tutustunut amerikkalaisen saarnaajan puheen ja niiden parantuneiden ihmisten todistusten kautta ja nyt vielä Raamatun kautta – halusin iankaikkiseen elämään. Kuolema ja iankaikkisuus olivat tulleet niin lähelle veljeni äkillisen kuoleman johdosta. Halusin ahdistukseeni vastauksen.
Seuraavana kesänä kesäpaikkakunnalla oli telttakokouksia – menimme sinne äitini kanssa, joka myös oli veljeni kuoleman jälkeen alkanut etsiä läheisemmin Jumalaa, vaikka olikin aina paljon rukoillut. Kun tilaisuuden lopuksi saarnaaja pyysi niitä jäämään telttaan, jotka halusivat, että heidän puolestaan rukoillaan, minä jäin penkkiini. Kohta tuli saarnaaja minunkin viereeni ja kysyi, mitä toivon, että puolestani rukoillaan. Sanoin vain, että haluaisin uudestisyntyä, mutta en tiedä, miten se tapahtuu! Saarnaaja pyysi minua jäämään penkkiin ja pyysi, että kertoisin siinä hiljaa mielessäni Jumalalle kaikki syntini, jotka minua painavat – ja hän lupasi tulla kohta uudelleen. Siinä sitten kerroin Jumalalle kaikki vihani ja muitakin asioita. Kun saarnaaja palasi luokseni, hän ainoastaan sanoi: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä kaikki sinun syntisi ovat anteeksiannetut”. Myöhemmin hän iloiten kertoi teltassa vielä jäljelläoleville ihmisille, että nyt enkelit iloitsevat taivaassa, kun tänään on uusi lapsi syntynyt Jumalan valtakuntaan! Kun lähdin teltalta kävelemään lapsuuden kotiini, olin kuin metrin ilmassa koko matkan – valtava helpotus täytti koko sieluni. Ja vaikka senjälkeen epäusko hyökkäsi monta kertaa päälleni – niin se rauha ja varmuus palasivat aina uudelleen ja uudelleen ja pikkuhiljaa vahvistuin uskossa ja löysin seurakuntayhteydenkin. Olen nyt jo yli 60-vuotias ja vaikka monenlaista myrskyä, menetystä ja tuskaa ja koettelemusta on elämään mahtunut – niin se ainoa kestävä pohja Jeesus Kristus on pysynyt. Silloinkin, kun kaikki muu on sortua, hän pysyy. Näin kerran nuorena unenkin – jossa loputtoman pitkä jatkolomake on täynnä nimiä, lomake ja nimet jatkuivat ja jatkuivat. Samaan aikaan näkyi myös käsi, joka punaisella kynällä ympyröi yhden nimen. Kun paperi tuli lähemmäksi, että näin lukea, niin punaisella ympyröitynä luki nimi Jeesus Kristus ja samaan aikaan unessa ääni sanoi: ”Maailmassa on tuhansia ja tuhansia nimiä, mutta vain yksi, jossa voi pelastua!”
Kirjoittanut nimimerkki Anja-Kaarina